Tämän vuoden piparirakennelma

Joskus pari vuotta sitten alotin siskoni kanssa facebookissa sukulaisten kesken piparkakkurakennelma- kilpailun, jota pyöritettiin pari kolme vuotta. Homma toimi suunnilleen niin että kaikilla oli tiettyyn päivään mennessä oltava valmiina oma tekemä piparirakennelma ja siitä kuvat naamakirjan tapahtumasivulla. No, se oli tosi hauskaa ja kaikki ylittivät itsensä vuodesta toiseen. Seuravana vuonna tapahtumaan osallistui kavereita ja seuravaana vielä lisää. Sitten tapahtuma vaan jäi järjestämättä. Ehkä tajusin, että sukulaiseni ovat ainakin aivan liian taitavia, ja toisaalta myös sen että omat arkkitehdin taitoni aivan olemattomat, joten en enää jaksanut lähteä kilpailemaan mokomasta... ;)

Joka vuosi olemme kuitenkin tiimityönä kyhänneet kasaan kilpailun jälkeenkin äidin ja pikkusiskon kanssa oman piparirakennelman. Tänä vuonna piparista syntyi lyhty ja ihan ilman että minun piti osallistua tekemiseen lainkaan. Heitin vain muutamia kommentteja ja viisaita neuvoja kehiin ja äiti ja sisko pyöräyttivät kasaan tälläisen hienon lyhdyn! Kahvan muoto syntyi kastikekauhan päällä ja ikkunat sulivat lasiksi tottakai keltaisista muumitikkareista. Kynttilää lyhdyssä ei kannata poltella kauhean pitkään, voi muuten alkaa tuoksua tosi jouluiselle palaneelle piparille koko kämpässä. Mutta esimerkiksi semmonen tekotuikku tuolla lyhdyssä voisi toimia aika näppärästi!

Äidin ja siskon leipoessa minä tyydyin hämmentelmään toffeekarkkien massaa kattilassa ja samalla maistelemaan piparitaikinaa. Noista toffekarkeista muuten on tulossa pian ohje myös tänne!

Tip tap, kohta on joulu!

Flunssa jatkukoon

 

Ketuttaa ihan kevyesti jo tämä hemmetin sairastelu. Kolme ja puoli viikkoa ollaan miehen kanssa palloteltu tätä flunssaa edestakaisin ja nyt alkaa kyllä jo riittää. Oma flunssa alkaa pikkuhiljaa toivottavasti vedellä viimeisiään, mutta miehen flunssa senkun jatkuu vaan. Kaikenlaista on kuitenkin tullut puuhattua flunssasta huolimatta. Kotiseudulla tuli poikettua pikaisesti viime viikolla kun lauloin joulukadun avajaisissa sisareni säestyksellä. Keikasta erityisen mielenkiintoisen teki kuumehorkka ja ihana sää. Sää oli siis just sitä mitä nyt ulkokeikalla voi kuvitella olevankaan, eli satoi sellaisia tiskirätin kokoisia "räntähiutaleita" ja tuuli heitteli nuotteja ympäriinsä. Oh well, siitä selvittiin ja sitten tulinkin kotiin sairastelemaan.

Flunssaruokana toimii mm. clubsandwichit

Torstaina piipahdettiin sitten miehen ainejärjestön järkkäämässä Joulugaalassa 1920-luvun hengessä flunssasta huolimatta. Buranaa naamaan vaan ja tottahan toki me opiskelijat mennään bileisiin (ainakin sellaisiin johon ollaan maksettu 50€) oli olo mikä tahansa. Harmittaa kyllä vähän, koska bileet olivat tosi kivat ja just silloin piti sitten molempien olla ihan puolikuntoisia. Ensi vuonna sitten paremmalla onnella bailaamaan!

Se hyvä puoli tässä sairastelussa on että kaikenlaista pientä hommaa on tullut puuhatttua kotona. Esimerkiksi joulukortit on saatu pitkälti postiin, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. En muuten voi käsittää miten joka joulu voinkin havahtua osotteiden puutteeseen. Olen pitänyt itseäni keskivertoa järjestelmällisempänä ihmisenä, mutta tää osoitteiden hallussa pitäminen ei kyllä onnistu multa ikinä. Pitää vissiin vähän skarpata. 

Pari päivää sitten "leivoin" eli painelin myös valmistaikinasta joulupipareita. Mä olen edelleen iästäni huolimatta aika koukussa jouluisin tuohon piparitaikinaan, mutta tänä vuonna olin tosi ylpeä itsestäni kun söin vain noin kolmasosan taikinasta ja lopusta taikinasta painelin kiltisti sydänpipareita. Oikeastaan noista valmiista pipareista en edes oikein välitä, mutta niitä paistettaessa tulee kyllä ihana joulun tuoksu kotiin!