keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Tuunattu pyttipannu

Syysväsymys senkun jatkuu. Mulla on nyt pieni tauko tenteistä, eli käytännössä en siis ole edelleenkään kaukaa viisas, ja aloittanut lukemaan kerrankin ajoissa, vaan olen katsonut lähinnä Brothers&Sistersin ensimmäistä tuotantokautta ja syönyt piparitaikinaa. Lainasin tuon kyseisen televisiosarjan kaksi ensimmäistä tuotantokautta pikkusiskolta, koska olen katsonut ko. sarjaa muutaman jakson sieltä täältä ja halusin tutustua sarjaan lähemmin. No, tästä tuloksena olen nyt sitten täysin koukuttunut. Suosittelen sarjaa ihan kaikille, jopa mieheni tykkäsi!
Okei, ens viikolla tsemppaan taas ja alan kunnolla lukemaan. Tai olis ehkä aikakin, kun koulua on enää tän vuoden puolella jäljellä enää reilu kuukausi.

Katselin tuossa muutama päivä sitten vähän keittokirjoja, joita en ole vähään aikaan lueskellut. Huomasin, että joukossa oli myös mieheni (Kyllä, hän on ilmeisesti saanut aikoinaan ylioppilaslahjaksi keittokirjan) "Pyttipannu"- niminen keittokirja. Sitä lueskeltuani tulin siihen lopputulokseen, että pyttipannuahan me tehdäänkin ensi viikon ruoaksi. Ja totta tosiaan, sitä ollaankin syöty sitten maanantaista tähän päivään saakka, koska pyttistä tuli väsättyä suhteellisen runsas annos. Lopputuloksesta tuli kuitenkin tosi maukas, ja toimii hyvin just tuollaisena suurena annoksena, jota sitten lämmittelee pitkin viikkoa. Pyttis on siitä kiva ruoka, että sinne voi heittää oikeastaan mitä vain.

Tuunattu pyttipannu (määrät maun mukaan)

sipulia
valkosipulia
oliiviöljyä
makkaraa (HK:n sinistä)
pekonia
kesäkurpitsaa
keitettyä perunaa
munakoisoa
kirsikkatomaattia
suolaa
pippuria
yrttejä

Kaikki ainekset pilkottuani, paistoin makkaroita ja pekonit pannulla sipulin ja valkosipulin kanssa. Kun makkarat ovat saaneet vähän väriä laita ne uunivuokaan odottamaan. Paista seuraavaksi pannulla oliiviöljyssä pilkotut perunat, kesäkurpitsa sekä munakoiso. Lisää nämäkin uunivuokaan. Lopuksi käytä nopeasti kirsikkatomaatit myös oliiviöljyisellä pannulla ja lisää uunivuokaan. Sekoita aineksia uunivuoassa hieman, ja mausta makusi mukaan. Lorautin vielä vähän oliiviöljyä koko homman päälle ennen paistamista. Paista uunissa vielä 175 asteessa 15-20 min, jotta maut sekoittuvat.

torstai 25. lokakuuta 2012

Kinkkupannari

Mä en tiedä ehkä mitään inhottavampaa kun se hetki, jolloin ei keksi mitään syötävää illaksi ja alkaa jo olla melkoinen nälkä. Sitten mennään nälkäisenä ja kiukkuisena kauppaan ja ostetaan jotain helppoa, nopeeta ja usein tosi epäterveellistä. Eilen meinasi jo iskeä kiukku kun ajattelinkin kauppareissua, eikä mielessä ollut mitään iltapalaksi sopivaa ruokaa. Onneksi ajauduin jotenkin suunnittelemaan joulua (taas), ja muistelin viime joulua. Viime joulun alla kävimme iltapalalla tädilläni, joka tarjosi meille suolaista pannaria erilaisten lisukkeiden kera. Pannari on melkoisen nopeaa väsättävää, ja kuitenkin suht täyttävää iltapalaa. Tarjoilin kinkkupannarin tällä kertaa rucolan, kirsikkatomaattien ja fetan kanssa.

Kinkkupannari (noin suurinpiirtein määriä)

7dl maitoa
4 munaa
1/2 dl oliiviöljyä
1/2tl suolaa
4 dl venhäjauhoja
palvikinkku kuutioita
mustapippuria
yrttejä

Sekoita kananmunat ensin maitoon. Lisää sitten suola, oliiviöljy sekä mausteet. Lisää lopuksi jauhot vähän kerrallaan. Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun vuokaan/pellille, ja ripottele kinkkukuutiot päälle. Paista pannaria 200 asteisessa uunissa 15-20 minuuttia.

Croissantit



Toissapäivänä iski leipomisvimma, ja jääkaapin ja kuivakaapin sisältöä tutkittuani löysin tarvikkeet croissantteihin. Ohjeen katselin jostain netistä, ja se meni suunnilleen näin, mutta hyviä ohjeita on myös erilaiset blogit pullollaan, joten sieltä vaan kokeilemaan ja valkkaamaan mikä olisi paras. Voita tuli mun croissanteihin vähän turhan vähän (mulla oli vain n. 125g kaapissa), ja siksi laitoinkin tähän ohjeeseen runsaamman määrän. Sisälle voi laittaa esimerkiksi tummaa suklaata NAM!


200g kylmää voita
1 muna
7,5 dl vehnäjauhoja
2,5 dl kylmää maitoa
1 pussi kuivahiivaa
ripaus suolaa

Voiteluun 1 kananmuna
(sisälle n. 100g tummaa suklaata)








 Lämmitä maito hiukan käden lämpöistä lämpimämmäksi. Sekoita kuivahiiva osaan jauhoja ja lisää jauhoseokseen suola. Sekoita jauhoseos sekä kananmuna maidon joukkoon. Lisää loput jauhot pikkuhiljaa niin että taikinasta tulee taikinamainen, mutta edelleen pehmeää. Ota taikina jauhotetulle pöydälle ja kaulitse siitä suorakaiteen mallinen pala (n.30x40). Siivuta kylmästä voista esimerkiksi juustohöylällä voipaloja taikinan puolikkaalle. Taita sitten toinen puoli voipuolen päälle ja taita taikina vielä kaksinkerroin. Kaulitse sitten taikina jälleen suora kaiteen malliseksi ja toista voin viipalointi, taittelu ja kaulitseminen ainakin kolme kertaa. Voita kannataa säilyttää viipaloinnin väleissä jääkaapissa, siten se on helpommin viipaloitavaa. Myös taikinan voi laittaa hetkeksi jääkaappiin lepäämään kaulitsemisen välissä, siten se pysyy helpommin käsiteltävänä. Kun olet kaulinnut kaikki voit taikinaan, leikkaa taikina kahtia. Tee puolikkaista suorakaiteen mallisia pitkiä palkkeja, joista on helppo leikata kolmioita. Jos täytät croissantteja, laita täyte kolmion leveään päähän ja rullaa sitten kiinni. Laita pellille, ja voitele munalla. Päälle voit ripotella vielä suklaata, tai esimerkiksi juustoa tai unikonsiemeniä mikäli teet tavallisia tai juustocroissantteja. Paista croissantteja 225 asteisessa uunissa n. 10 min tai kunnes croissantit ovat kauniisti kohonneet ja ruskettuneet.





tiistai 23. lokakuuta 2012

Quesadillat

Meillä tosiaan tota meksikolaista ruokaa vedetään aika usein, ja viikonloppuna oli vuorossa quesadillat. Kuva on taas niin hävyttömän huono ettei se houkuttele kokeilemaan näitä alkuunkaan, mutta uskokaa pois tortillat toimii tässäkin muodossa tosi hyvin. Quesadilloihin sopivimpia olisi ehkä ne ihan pienet tortillalättyset jos niitä ei halua pilkkoa paloiksi. Mies kävi meillä tekemässä ruokaostokset ja toi niitä jättimäisimpiä versioita, joten meillä quesadillat tarjoiltiin tälläkertaa paloina. Kuvasta puuttuu myös näiden herkkujen kanssa tarjoiltava salsa sekä ranskankerma, mutta niitä voi laittaa tosiaan lätyn päälle paiston jälkeen oman maun mukaan.

Quesadillat (määrät oman maun mukaan) :

tortillalättyjä (2 lettua per 1 quesadilla)
kanasuikaleita, marinoimattomia
taco/fajitas maustetta
paprikaa
punasipulia
valkosipulia
mangoa
cheddarjuustoa
juustoraastetta
(täytteeseen sopisi myös hyvin pavut, sienet, jalopenot, yms)

Quesadillojen kaverina tarjoillaan salsaa sekä ranskankermaa.

Paista kana ja mausta se. Ota kana pois liedeltä ja lisää sen joukkoon hienoksi pilkottu sipuli, paprika, valkosipuli, sekä mango. Levitä uunipellille leivinpaperin päälle 1-4 lettua (riippuen lettujen koosta) ja levitä lettujen päälle ohut kerros salsaa tai esimerkiksi juustodippiä. Levitä sitten kanatäytettä sopivasti letun päälle. Laita kanatäytteen päälle cheddarjuustoa sekä juustoraastetta ja paina kevyesti toinen tortillalettu kanneksi päälle. Voit ripotella kansiletun päälle vielä juustoraastetta koristeeksi.
Paista lettuja grillivastuksen alla 5-10 min, sen verran että juusto letun sisällä alkaa sulaa ja pinta hieman ruskettuu. Ota sitten pois uunista ja tarjoile kokonaisina tai paloiksileikattuina. Quesadillat maistuu erityisen hyvältä raikkaan salaatin ja maissilastujen kanssa. (Niin ja tietysti niiden salsan ja ranskankerman kanssa, joita kuvassa ei ole! Jostain syystä tuossa ruokailua aloitellessa ei aina muista lisätä kuvanottohetkellä kaikkia komponentteja kuvaan :D )

Rapupastaa

Huomasin tuossa äsken että kameraan oli jäänyt muutamia ruokakuvia joita en ollut vielä muistanut postata tänne blogiin asti. Koulujutut tuntuu nyt vievän kaiken ajan ja etenkin energian ja bloggailuhommatkin on jäänyt muiden blogien lukemisen asteelle. Eilinen oli muutenkin niin kaaottinen maanantai, ettei blogin päivittelystä olisi tullut muutenkaan mitään. Meidän lapsuuden kodin ihana kultainen noutaja joutui taas leikkauspöydälle kohtutulehduksen takia (leikkaus meni kyllä tosi hyvin ja koiruli paranemassa äidillä), opiskelijakortti oli hukassa, uusissa kuulokkeissa oli viallinen piuha ja ääntä ei kuulunut juuri lainkaan, lisäksi tiputtelin kaiken minkä käsiini otin ja muutenkin päivä oli tosi harmaa ja ankea.

Onneksi nyt on kuitenkin jo tiistai. Tosiaan pari päivää sitten tein tällaista rapukastiketta pastalle. Ei mitään järin luovaa, mutta ihan syötävää! Ravut oli stokkan hulluilta päiviltä, niitä tilliliemessä uiskentelevia versioita.

Rapukastike (n.3:lle ehkä)

Rapuja 1-2 dl
2dl ruokakermaa
1-2dl maustettua tuorejuustoa (katkarapu, ruohosipuli, valkosipuli, yrtti...)
pari tl sitruunamehua
suolaa
pippuria
tilliä
ruohosipulia

Keittelin vain miedolla lämmöllä ruokakerman ja tuorejuuston  sekaisin, lisäsin mausteet ja ihan lopuksi ravut. Jos noita rapuja keittelee kovin kauan ja kovalla lämmöllä tulee niistä helposti sitkeitä. Tarjoilin kastikkeen täysjyvä pastan kanssa.


tiistai 16. lokakuuta 2012

Anything but studying

Tentti olisi torstaina. Oon alottanu kylllä jo lukemaan, mikä on siis jo tosi hyvä juttu, mutta jotenkin tässä luentodioja selaillessani eksyn kokoajan esimerkiksi lueskelemaan erilaisia blogeja, katselemaan nettikaupoista vaatteita, tai suunnittelemaan joulukortteja. Ihan oikeasti, mun keskittymsikyky on tällä hetkellä jotain viisi vuotiaan tasoa. Mut mä syytän tätä syksyä, ja houkuttelivia blogeja, lähestyvää joulua ja Pentikin nettikauppaa. Ja luulen myös että tää johtuu siitä että eihän kukaan ihminen voi oikeasti olla kiinnostunut sosiaalivakuutuksesta?!

Mietin tässä myös mitä leipoisin jouluksi. Kaverit saattavat ainakin tänä vuonna saada lahjansa syötävässä muodossa. En ehkä voi kovin paljoa täällä mun joulunamusuunnitelmista paljastaa, mikäli niitä kavereille aion antaa, mutta joulun jälkeen sitten päivitän ne tänne mikäli sellaisia ryhdyn väsäämään. Mä olen muutenkin ihan jouluihminen ja tänä vuonna oon ollut super ajoissa joululahjojen kanssa, molempien siskojen lahjat on nimittäin jo hommattu! Miehen joululahja tuottaa kyllä joka vuosi päänvaivaa, mitä ihmettä ostaa ihmiselle joka sanoo ettei tarvitse mitään?

Eilen juotiin jopa tämän syksyn ensimmäiset glögit mummin ja ukin seurassa. Glögistä tulee kyllä niin ihana jouluntuoksu, että alkoi oikeastaan tehdä myös ihan hirveästi mieli piparitaikinaa. Meillä lapsuudenkodissa äiti sai tehdä piparitaikinaa ainakin neljäkertaa ennen kuin saatiin kaikki tarvittavat piparit leivottua, sillä me lapset ja etenkin isä syötiin usein taikina ennen kuin äiti kerkesi leipoa siitä mitään. Taidan nytkin ostaa ihan rehellisesti taikinaa ihan vaan syötäväksi ennen kuin alan siitä mitään värkkäilemään :D

Hmm pitäisiköhän sitä lähteäkin kauppaan taikinaostoksille? No ei sentään, nyt takaisin ruotuun ja luentodiat kehiin...

lauantai 13. lokakuuta 2012

Kevätkääryleet

Vuosijuhlat on nyt takanapäin ja jäljellä on vaan aavistuksenomainen paha olo. Taidettiin taas istua savussa tai jotain kun silmät vähän punoitti aamusta... Mä oon jo pidempään miettinyt että näitä herkkuja pitää joskus itsekin kokeilla, Thaimaassa kun saatiin niin herkkuja kevätkääryleitä, samoin kuin ystäväni tupareissa. Tänään sain sitten vihdoin aikaiseksi, ja tosi hyviä niistä kyllä tuli. Kääryletaikinan hain erilaisia aasialaisia elintarvikkeita myyvästä kaupasta Turun keskustasta (China Market). Taikina säilyy pakkasessa ja sitä on sulateltava pari tuntia ennen kuin alkaa kääryleitä väsäämään. Täytteeksi voisi laittaa myös kanaa, katkarapuja, tai pelkkiä kasviksia.

Kevätkääryleet (n.30kpl)

Kääryletaikinaa (paketissa on 40kpl, osan voi laittaa takaisin pakkaseen)
400g jauhelihaa
1 kanaliemikuutio
2 valkosipulin kynttä
1 iso sipuli
2 porkkanaa
pala kaalia
ripaus suolaa
muita mausteita makusi mukaan
1 kananmuna

Paistamiseen n.1 l öljyä

Aloita paistamalla ja maustamalla jauheliha (käytin fondue chef chikeniä ja lisäsin sen jauhelihan joukkoon). Suikaloi sipulit, porkkanat ja kaali ohuiksi suikaleiksi. Ota yksi sulatettu taikinalevy ja levitä yhteensä n. 2 ruokalusikallista jauhelihaa ja vihanneksia levyn ala reunaan. Rullaa kääryleet kiinni ja voitele kananmunalla. Paista kääryleet kuumassa öljyssä (n.3 min per kääryle tai kunnes kääryleet ovat kauniin ruskeita). Reikäkauha toimii aika kivana apuvälineenä tässä touhussa. Uppopaistamisessa täytyy aina koittaa pysyä super skarppina sen vaarallisuuden vuoksi! Laske valmiit kääryleet talouspaperin päälle hetkeksi, jotta ylimääräinen rasva valuu siihen. Tarjoile esimerkiksi chilikastikkeen kanssa.



Tässä vielä kuva taikinapaketista



Mustikkainen mutakakku

Tämä resepti Maku.fi sivustolta houkutteli niin paljon kokeilemaan että eilen sitten päätin ryhtyä hommiin. Kakku ei tosiaan ole vaikea, eikä siihen edes tule venhäjauhoja, joten sopii myös siinä mielessä joillekin allergikoille. Aikaa menee ehkä yhteensä (työ+paistoaika) n. tunnin verran.
Mustikoiden ja suklaan yhdistelmä oli myös aika moisen herkullinen, suosittelen kokeilemaan.

Mustikkainen mutakakku

150g tummaa/maitosuklaata
70g voita
6 munaa
2dl sokeria
1dl kaakaojauhetta
1/2dl maissitärkkelystä
1 tl leivinjauhetta
4 dl mustikoita

Päälle n. dl mustikoita



Pingota leivinpaperi irtopohjavuoan (Ø 24 cm) pohjalle. Voitele vuoan reunat ja jauhota kaakaojauheella.Paloittele suklaa kulhoon. Lisää voi ja sulata mikrossa varovasti miedolla lämmöllä välillä sekoitellen.Erottele valkuaiset ja keltuaiset. Vatkaa valkuaiset ja sokeri löysäksi vaahdoksi. Riko keltuaisten rakenne ja lisää valkuaisvaahtoon sekoitellen.Yhdistä kaakaojauhe, leivinjauhe ja maissitärkkelys. Siivilöi seos munavaahtoon ja nostele hellästi sekaisin. Lisää lopuksi sulatettu suklaa.Kaada puolet taikinasta vuokaan ja ripottele päälle puolet mustikoista. Lisää loppu taikina, levitä tasaiseksi ja ripottele pinnalle loput mustikat. Paista 175-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia.
Siivilöi jäähtyneen mustikka-suklaakakun pinnalle tomusokeria ja koristele mustikoilla.



















perjantai 12. lokakuuta 2012

Omenasose

Tuossa muutama päivä sitten puuhailin omenoista vielä sosetta talven varalle (tai noh, ehtiiköhän talvi edes tulla ennen kuin se on jo syöty?). En tiedä mitään parempaa kaurapuuroon kuin omatekemä omenasose.Ohjeen nappasin hesarin sivuilta. P.S Tänään on koulun vuosijuhlat, ja saadaan miehen kanssa pukeutua molemmat parhaimpiimme Jee! Ja uunissakin on mustikkamutakakku, saapa nähdä mitä siitä tulee ja onko se edes blogikelpoinen...

1 kg happamia omenia
1 dl vettä
1-3 dl sokeria

Poista omenista siemenkota, kuori ne ja paloittele lohkoiksi. Jos soseutat omenat sosemyllyllä, voit keittää lohkotut omenat kuorineen ja siemenineen. Mittaa kattilaan vesi ja lisää omenalohkot. Kuumenna, kunnes vesi kiehahtaa ja alenna sitten lämpöä, jotta omenasose ei pala pohjaan. Ravistele kattilaa välillä. Kun omenalohkot tuntuvat pehmeiltä, lisää sokeri ja sekoita voimakkaasti. Näin osa omenista soseutuu ja joukkoon jää "sattumia". Jos olet keittänyt omenat kuorineen ja siemenineen, soseuta ne sosemyllyllä.

Lisää pakastettavaan soseeseen noin 1 dl sokeria, kylmäsäilytettävään suurempi määrä. Anna pakastettavan soseen jäähtyä, annostele rasioihin ja pakasta. Kiehauta kylmäsäilytettävä sose. Täytä hyvin pestyt kuumennetut tölkit soseella ja sulje heti.

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Omppupiirakkaa

Huhhuh mikä syysväsymys. Johtuneekohan tuo tämän päivän verenluovutuksesta vai vaan syksyisestä ja pimeästä säästä, kuka tietää, mutta joka tapauksessa on sellainen olo että voisin jäädä peiton alle vaikka viikoksi putkeen.. En voi ainakaan väittää että väsyisin koulustressiin tällä hetkellä, ensimmäiset tentitkin ajoittuvat vasta ensi viikolle. Ehkä mä tästä vielä jossain vaiheessa ryhdistäydyn ja alan kunnon opiskelijaksi. Esimerkiksi tämän perjantain ihanien vuosijuhlien jälkeen.

Maku oli niiiin paljon parempi kuin ulkonäkö!
Lueskelen aika usein Lämmöllä tehtyä- blogia. En vain sukulaisuussuhteiden vuoksi, vaan siksi että se pitää sisällään tosi herkullisia ja houkuttelevia reseptejä. Maija oli sinne postannut yksi päivä ihanan omenapiirakan ohjeen, jota on tullut syötyä itsekin hänen äitinsä valmistamana. Päätin sitten toissa iltana tehdä moisen piirakan, kun olin juuri viikonloppuna raahannut taas lapsuuden kodista omppuja isot kasat tänne kaupunkiin. Minun tekemästäni piirakasta ei tullut todellakaan niin nätti kuin Maijalla kuvissaan, joten en lisännyt mitään välivaihekuvia tänne. Se oli semmoista räpeltämistä taas, että morjens.

Omenapiirakka (pellillinen):

Pohja:

250 g voita
5 dl vehnäjauhoja
n. 1 dl kylmää vettä
Täyte:
n. 1,5 l omenaraastetta
3 dl hillosokeria
(ripaus kanelia)
 
Päälle:
1 kananmuna
hienoa sokeria
 
 
Nypi voi ja vehnäjauhot muruksi. Sekoita joukkoon kylmä vesi ja sekoita taikina nopeasti tasaiseksi. Teen tämän vaiheen aina monitoimikoneella, leikkuuterällä. Taikina valmistuu noin minuutissa. Pane taikina jääkaappiin asettumaan noin puoleksi tunniksi. ( Anna taikinan olla tosiaan ainakin se puoli tuntia siellä jääkaapissa, muuten taikinasta tulee vähän hankalasti muotoiltava kuten allekirjoittaneella kävi...)
 
Valmista sillä aikaa täyte. Poista omenoista siemenkodat, ulkomaiset omenat kannattaa myös kuoria. Raasta omenat. Raastetta tarvitaan reilu 1,5 l. Kääntelee raastetta pannulla vartin verran, jotta omenat alkavat selvästi pehmetä. Lisää joukkoon sokeri ja halutessasi ripaus kanelia. Anna täytteen jäähtyä hetki. Jaa taikina kahteen osaan, joista toinen saa olla hieman toista isompi. Kaulitse isompi pala pohjalevyksi. Käytä reilusti jauhoja. 
 
Nosta taikina leivinpaperin päälle uunin pellille. Kaulitse toinen pala kanneksi. Lisää täyte pohjalevyn päälle. Nosta kansi täytteen päälle. Voitele kannen reunat vedellä. Käännä pohjalevyn reunat päälle ja käy reuna läpi haarukalla kevyesti vedellen. Voitele piirakka munalla ja ripottele päälle sokeria. Pistele haarukalla. Paista hieman uunin keskitason alapuolella 200 asteessa noin 20 minuuttia. Tarjoa vaniljajäätelön tai vaniljalla maustetun kermavaahdon kanssa.

maanantai 8. lokakuuta 2012

Sienipiirakka

Sieniä on nyt metsät pullollaan, ja munkin pakkanen on alkanut täyttymään suppilovahveroista ja kanttarelleista. Kävin itsekin ennen reissua useamman kerran sienien metsästysreissulla, mutta myös isoäitini on kerännyt minulle hyvät määrät sieniä talven varalle. Sienistä saa paljon erilaisia herkkuja aikaiseksi, ja tällä kertaa niistä syntyi piirakka. Käykäähän kaikki nyt keräämässä talteen metsän tarjoamia herkkuja!


Suppilovahveropiirakka ruispohjalla:

Ruistaikinaa (suoraan pakastealtaasta tälläkerta...)

Täyte:
Suppilovahveroita reilusti 4-6dl (menevät kasaan paistettaessa)
1-2 sipulia
voita
mustapippuria
suolaa
persiljaa
2,5dlruokakermaa
2 kananmunaa
2dl juustoraastetta


Kaulitse taikina ja painele piirakka vuokaan. Paista suppilovahveroita ja pilkottuja sipuleita voissa pannulla n.10 min ja mausta pippurilla ja suolalla. Sekoita kulhossa ruokakerma, kananmunat, juustoraaste sekä persilja. Kaada paistetut sienet piirakkapohjan päälle, ja niiden päälle ruokakermaseos. Paista piirakkaa n. 30 min tai kunnes se on hyytynyt ja saanut kauniin ruskean värin.

KuviaKuvia

Lisää kuvia ihanista ruoista ja ihanasta matkasta :) Joko sullakin alkaa matkakuume nousta?


 Toi juustokakku tuossa ylhäällä oli ehkä parasta maistamaani passionjuustokakkua. Just sopivan kirpeää ja makeaa samaan aikaan, ja koostumus oli ihan täydellinen. Siis suussasulavaa kertakaikkiaan! Nyt sitten alkaa vimmattu täydellisen passionjuustokakkuohjeen metsästys, koska tota on pakko saada vielä uudelleen. Tai tietysti, voihan sitä aina tonne matkustaa uudelleen ihan vaan juustokakun takia...
 Tässä vähän rapuja valkosipulilla ja korianterilla maustettuna. Korianteria tuolla käytettiin mausteena tosi paljon. Nää tälläset ravut oli ihan super herkullisia, mehukkaita ja sopivan mausteisia.
Drinksut oli suosittuja loman aikana, koska viini oli niin törkeän kallista!

 Uppopaistaminen oli tosi yleistä. Tässä on miehen uppopaistetut mustekalarenkaat. Rasvaistahan se toki on, mutta samalla myös tosi herkullista.
Tämän kaltaista settiä kannattaa kokeilla ehdottomasti jos Thaimaassa matkustelee. Usein ravintoloissa oli mahdollisuus tilata tällainen lautanen, jossa on montaa eri ruokalajia samassa setissä. Näistä seteistä syö helposti kaksikin, ja samalla saa maisteltua useampaa uutta herkkua.

 Tämä ruokalaji oli miehen lemppareiden joukossa. Possua, paria kastiketta, parsaa ja perunamuussia. Melkoisen miehekkään kokoinen annos muuten !
Pippurikanaa

 Tyypillistä oli myös tilata ravintolassa kokonainen kala. Sen sai sitten ihanasti maustettuna ja kauden kasviksilla ja vihanneksilla höystettynä lautaselle. Katukeittiöissäkin sai tilata kaloja, ja silloin sai jopa itse valita tiskistä kalan jonka haluaa pistellä napaansa.


 Wine Connection oli ainoa paikallinen (tai kai se oli laajemmin Aasialainen ketju) ketju, josta sai viiniä edes suht edullisesti, vaikka oli se sielläkin aavistuksen ylihinnoiteltua. Ruokaa kyseisestä ketjuravintolasta sai myös. Ruoka oli hyvää ja suhteellisen edullistakin, suosittelen!

Tätä kalaa me ei kuitenkaan pistelty poskeemme..

Kuvia Thaimaan reissulta

Näinä syksyn sateisimpina päivinä tulee kyllä pikkusen ikävä takaisin etelän lämpöön. Muistona on kuitenkin enää todella haaleat rusketusrajat ja valokuvia ihanista paikoista ja ruoista. Laitan niitä tänne sitä mukaa kun niitä saan haalittua miehen puhelimesta koneelle.



Tosiaan mäkkäri ei kuulunut varsinaisesti niihin parhaimpiin makuelämyksiin Thaimaassa, mutta halpaa siellä kyllä oli!

Kata Beach

Näyteikkuna mun makuun

Superhyvää suklaakakkua, vanilja jäätelöä ja tuoretta ananasta
Ihania tuoreita hedelmiä