sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Pretzel-Suklaabrowniet

Uudessa Koti ja keittiö- lehdessä oli tosi kivoja leivontaohjeita. Oon jo pitkään miettinyt että erilaisia brownieohjeita täytyy kyllä kokeilla useammin, ja nyt löytyi aika hyvä ohje. Jossain vaiheessa tänne toivonmukaan ilmestyy vielä ainakin blondiespalojen ohje myös! Tällä ohjeella ei tullut kauhean suurta annosta, että jos ihan ison pellillisen kyseisiä leivonnaisia haluaa, kannattaa varmaankin tehdä puolet isompi annos. Itse laitoin taikinan hiukan pienempään peltiin, jotta browniet olisivat kuitenkin meheviä, eivätkä ihan lättäniä. Tämä taikina oli myös melko jäykkää, ja lisäsinkin siihen vähän maitoa, vaikka ohjeessa sitä ei lukenutkaan. Mutta resepti on kyllä kokoilemisen arvoinen, suolaisen ja makean yhdistelmä oli herkullinen!!

Pretzel-Suklaabrowniet (n.20 pientä palaa)

175g huoneenlämpöistä voita
2 1/2 dl fariinisokeria
1dl sokeria
3 munaa
5dl venhäjauhoja
1 tl ruokasoodaa
2 tl vaniljasokeria (tai vanilja-aromia n.1 tl)
350g tummaa suklaata rouhittuna (itse laitoin fazerin sinistä 200g kun se on niin paljon makeampaa)
n.3 dl suolatikkuja tai pretzeleitä (osa kokonaisina, osa murskattuina)
(puoli desiä maitoa, jos taikina tuntuu liian paksulta)

Päälle voit laittaa vielä suklaarouhetta mikäli haluat paloista oikein suklaisia.

Vatkaa huoneenlämpöinen rasva ja sokerit vaahdoksi. Lisää munat yksitellen vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään ja yhdistä ne puuhaarukalla nopeasti sekoittaen taikinaan. (Tässä vaiheessa lisäsin myös puoli desiä maitoa sekaan) Lisää joukkoon suklaarouhe ja suolatikut/pretzelit. Kaada taikina leivinpaperilla päällystettyyn uunivuokaan. Paista 175 asteessa uunin keskitasolla n.25 min (tarkista kuitenkin jo n.20 minuutin päästä kypsyys, koska browniet ovat parhaita melko kosteina). Leikkaa palat melko pieniksi, sillä tämä herkku on melko tuhtia tavaraa!

torstai 27. syyskuuta 2012

Kanankoivet

Syysflunssa tuntuu vaivaavan monia. Itselläkin alkoi eilisiltana kolottamaan luita ja näin sitä on sitten maattu tämä päivä sohvalla peiton alla kuumaa mehua litkien. Ulkonakin on niin ahdistavan syksyinen ja sateinen ilma että ei tässä auta nyt muu kuin laittaa kynttilät palamaan, villasukat jalkaan ja nauttia kuumaa kaakaota/mehua sohvan nurkassa. Eilen tuli muuten uusi Koti ja Keittiö-lehti jossa oli aika herkullisia leipomisohjeita, täytyy ehkä testata jotain niistä viikonlopun aikana.

Flunssankourissa en jaksanut mitään kovin ihmeellistä vääntää tänään, ja helpointa olikin vain pilkkoa muutama pottu ja omena ja laittaa ne uuniin kanankoipien kanssa. Ja ihan syötäväähän siitä tuli. Jos jääkaapissa olisi ollut vielä porkkanoita, olisin varmaan niitäkin pilkkonut joukkoon.

Kanankoivet uunissa (2:lle)

2 maustamatonta kanan koipea
n.7 perunaa
1-2 omenaa
suolaa
pippuria
yrttejä
1-2 valkosipulin kynttä
loraus oliiviöljyä
tuoretta basilikaa


Pilko perunat ja omenat suurehkoiksi lohkoiksi. Laita kanakoivet, pilkotut valkosipulin kynnet sekä perunalohkot uunivuokaan. Lorauta perunoiden päälle tilkka oliiviöljyä (ei kovin paljoa, koska kanasta irtoaa rasvaa melko paljon) ja kääntele hiukan. Mausta  kanankoivet ja perunat suolalla, pippurilla ja mieleisilläsi yrteillä. Laita 200 asteiseen uuniin folio uunivuoan päällä n.40 minuutiksi. Lisää omenalohkot perunoiden sekaan n. puolen tunnin paiston jälkeen. Paista vielä 10-15 min ilman foliota, niin että kanat sekä omenalohkot ruskistuvat ja rapeutuvat.

tiistai 25. syyskuuta 2012

Nakkirisotto

Tämä on oikea arkiruokien arkiruoka. Tämä ei ole mitään oikeaa risottoa siis nähnytkään(riisikin väärää), mutta arkena tämä ruoka on hyvää siinä missä makaronilaatikko tai kinkkukiusauskin. Äiti teki tätä aika usein meille lapsena, ja muistaakseni tämä oli joskus ala-asteaikoina myös lempiruokani. Synttäripäivinä saimme aina päättää mitä ruokaa söisimme, ja muistan kyllä muutamana synttärinä toivoneeni nakkirisottoa.. Hmm, nyt voisin toivoa jotain hiukan muuta...Voisin myös kuvitella että perheen pienimmät söisivät tätä mielellään. En oikein osaa sanoa näitä ainesmääriä kovin tarkkaan koska heittelen vain riisiä usein sen verran kuin hyvältä tuntuu, ja nakkeja pari pakettia (koska nakkeja pitää olla miehen mielestä paljon). Tosin, eipä nuo määrät tässä kovin tarkkoja olekaan, kukin tehköön oman mielensä ja nälkänsä mukaan.

Nakkirisotto 

1 sipuli
öljyä
pitkäjyväistä riisiä
vettä
nakkeja
hernemaissipaprikaa
ripaus suolaa
mustapippuria

Kuullota sipulit öljyssä, lisää sitten joukkoon riisit ja sekoita. Lisää vettä pieni määrä kerrallaan ja anna imeytyä ennen kuin lisäät seuraavan kerran. Kun riisit ovat kypsiä, pienennä lieden lämpötilaa ja lisää riisin sekaan pilkotut nakit sekä hernemaissipaprikapussi. Mausta ripauksella suolaa ja pippuria, tarjoile vaikkapa ketsupin kera.

perjantai 14. syyskuuta 2012

Terveiset Thaimaasta!

Terkkuja kuumasta ja kosteasta Thaimaasta. Loma alkaa kääntyä kohta puoliin loppua kohti, mutta vielä on jäljellä muutama päivä tropiikissa. Reissu on mennyt hyvin, siitäkin huolimatta että ollaan miehen kanssa sairasteltu vähän vuorotellen. Ensin meitä molempia vaivasi ihan se perinteinen räkäflunssa ja sitten muutaman päivän minä makasin sängynpohjalla jossain maailmanlopun vatsataudissa. Mutta eikös se niin mene että hyvät työntekijät sairastaa lomalla.. Nyt kuitenkin olo alkaa helpottaa, mitä nyt mies kärsii hieman auringossa kärtsänneestä ihosta...




                                                
Aurinko on paistanut vaihtelevasti, mutta lämmintä on koko matkan ajan ollut n.30 astetta (ja kosteusprosentti kokoajan melkein sata). Thai-ruokaa ollaan maisteltu paljon, vaikka on sitä aina välillä tullut syötyä myös länsimaista pihviä tai hampparia. Thai-ruoka on ollut tosi herkullista, ei liian tulista mutta siitä huolimatta mausteista. Lemppariksi thai-ruoista on nyt noussut "prawns with cashew nuts" eli rapuja cashew pähkinöillä. Tuollaiseen settiin kuuluu myös paljon vihanneksia, kastiketta sekä paistettua tai höyrytettyä riisiä. Yhtenä iltana maistelimme myös katukeittiöstä saatavia rapuvartaita, ja noh kerrottakoon sekin että juuri mahataudista selvinneenä se hygieniataso ei kyllä kauheasti houkuttanut mutta ravut maistuivat kyllä toooosi hyville. En tiedä pitäisikö tätä täällä jakaa mutta kerronpa hygieniasta kuitenkin pikkuisen. Grillauksen ohessa toinen naisista pesi paljain käsin pienen poikansa kakkaista pyllyä ja huuhteli sitten kätensä vain nopeasti vedellä ennen kuin tuli takaisin jatkamaan vartaiden grillailua. Että näin..

Ostoskeskuksessa ollessamme täytyi testata tottakai myös paikallinen McDonalds. Well, halpaa oli ja nälkä lähti jos sitä kokemusta jotenkin kommentoisi. Ruoka täällä on muutenkin tosi edullista, turistialueillakin thai-ruokaa saa hyvän annoksen noin viidellä eurolla. Turistialueen ulkopuolella hinnat putoavat reilusti alemmas ja saman kokoisen annoksen voi saada jopa noin eurolla. Olut ja etenkin viini ovat täällä sen sijaan tosi kalliita. Viiniä ostettiin matkaan mukaan pikkusen lentokoneesta, koska jopa tavallisessa ruokakaupassa viinipullosta saa maksaa reilut 20 euroa.


Tänään on tarkoitus suunnata vielä paikallisille markkinoille ostoksille, ja sen jälkeen räätälille sovittamaan pukuja jotka häneltä tilasimme. Lisäilen kuvia varmaankin vielä lisää myöhemmin mutta tässä muutamia maistiaisia lomasta tropiikissa.

sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Syksyn herkut

Jihuu, mun kesäloma alkoi torstaina, ja pian onkin edessä Thaimaahan lähtö! Olen yrittänyt nauttia nyt näistä syksyn tarjoamista luonnonantimista ennen lähtöä mahdollisimman, ja eilen tehtiinkin n.40 litraa omenamehua oman puutarhan omenista. Sieniä, mustikoita, karviaisia ja viinimarjoja on myös jo hyvät keot pakkasessa. Mehun teko on muodostunut meillä jo perinteeksi, sillä kotitilallamme on vanha (n.100 vuotta vanha) omenamehun tekemiseen tarkoitettu kone. Tai oikeastaan kaksi konetta, toisessa omenat murskataan ja toisessa murskasta puristetaan mehu. Mehu on aivan törkeän hyvää, ilman lisäaineita tai mitään lisättyjä sokereita. Tässä hiukan kuvia omenanmehutalkoista. Laitan myös amerikkalaisen omenapiirakan ohjeen tähän, mitä tein töihin viimeisen päivän kunniaksi. Kuvat piirakasta on puhelimessa, puhelimen piuha hukassa, joten ne tulevat sitten kun tulevat, jos tulevat. Piirakasta ei tullut mitään erityisen nättiä kuvaa, mutta tosi tosi hyvää se oli, etenkin silloin kun se oli vielä aavistuksen lämmintä.


Amerikkalainen omenapiirakka:

Pohja (murotaikinaa)                                           Täyte                                          
150g kylmää voita                                               n.10 isoa omenaa
4dl vehnäjauhoja                                                 1 sitruunan mehu
1/2 dl tomusokeria                                              50 g voita
1 kananmuna                                                      4 rkl sokeria
1/2rkl kylmää vettä                                             2 tl kanelia
                                                                          1 tl inkivääriä

Nypi kuutioitu kylmä voi jauhojen ja tomusokerin kanssa. Lisää kanamuna ja vesi ja vaivaa sen verran, että taikina muodostuu. Kiedo taikina muoviin ja laita jääkaappiin vähintään 30 minuutiksi. Kuori omenat ja pilko omenat lohkoiksi. Laita lohkot kulhoon ja purista päälle heti sitruunanmehu. Paista lohkot hiukan pehmeämmiksi sokerilla,kanelilla ja inkiväärillä maustetussa voissa kahdessa erässä. Jäähdytä omenalohkoja hieman. Jaa murotaikina kahtia niin että toinen pala on hiukan toista suurempi. Kaulitse taikinoista ympyrän malliset ja painele toinen niistä vuoan pohjalle siten että taikinaa tulee runsaasti myös reunoille. Lisää maustetut ja paistetut omenalohkot taikinan päälle. Laita sitten toinen kaulittu taikina piirakan kuoreksi. Leikkaa muutama viilto kuoreen, laita piirakan reunassa olevat taikina reunat tiiviisti yhteen nyppimällä, ja voitele sitten kananmunalla (voit sekoittaa kananmunaan myös tilkan maitoa). Sirottele pinnalle raakasokeria. Paista piirakkaa 180 asteessa n.35 minuuttia tai kunnes se on kullanruskea.


Omenoita tuli tänä syksynä tosi paljon
Omenat kaadetaan puristuskoneeseen

Ja sitten murska ladotaan kerroksiin puristuskoneeseen