Pikkuinen vuokaleipä

Tänään piti käyttää jääkaapissa lojunut puolikas hiivan palanen pois, joten ei kun leipä kohoamaan. Tein leivän vuokaan hyvin hyvin vapaalla kädellä, joten en nyt kehtaa ehkä arpoa ohjeeseen minkään sortin tarkkoja mittasuhteita. Itselläni on Ikean pieni leipävuoka, ja siihen normaalit vuokaleipäohjeet on vähän suuria. Siksi tämä ohjekin on aika pieni.Vuokaan kannattaa muutenkin taikinaa mättäessä jättää parin sentin kohoamisvara, ettei leipä sitten kohoa uunissa aivan yli äyräiden.

Vuokaleipä:

n. 3 dl vettä
puolikas hiiva
n. 1rkl siirappia
n. puoli rkl suolaa
kourallinen erilaisia siemeniä
n. 1rkl öljyä
n.3,5dl vehnäjauhoja
n. 2dl leseitä

Sitten vain kädenlämpöiseen veteen hiiva, siirappi ja suola. Tämän jälkeen muut ainekset sekaan, jauhot pikkuhiljaa. Anna kohota lämpimässä paikassa n.20 min ja laita taikina sitten leipävuokaan. (Itse voitelin vuoan öljyllä ennen taikinan laittamista). Kohota vielä n. 15 min vuoassa ja paista sitten 200 asteessa n.20 min.

Tehokas viikonloppu

Onpas mukava olla kotona! Vaikka viikonloppukin oli mukava, meni se aikalailla reissatessa kassialmana ympäri Etelä-Suomea. Perjantaina viikonloppu alkoi työhaastattelulla Helsingissä. Oli ihan huippua että helsinkiläisystäväni lähti tällaiselle Helsinki-turrelle oppaaksi, ja löysin hiukan helpommin haastatteluun perille. Haastiksen jälkeen mentiin vielä herkuttelemaan sushilla ja jäädytetyllä jugurtilla.

Sushipaikkaa metsästettiin jonkin aikaa, kunnes päädyimme matkan varrelle osuneeseen sushibuffettiin. En kuolemaksenikaan muista paikan nimeä, mutta hyvää oli :D Jälkkärit nautittiin Forumin Kipossa, mistä saa kyllä herkullisia ja semi terveellisiäkin luomu jugu-juttuja. Oma juguni lisukkeiksi otin valkosuklaata, kiiviä ja ananasta ja yhdistelmä toimi erittäin hyvin!

Ihana turistioppaani!

 
Helsinki-päivä huipentui kaverin synttäreihin 20-luvun hengessä. Oli hauskaa nähdä kavereita pitkästä aikaa, ja mahtavaa että vieraatkin olivat pukeutuneet niin hyvin illan teeman mukaisesti.

Tuntuu että aina kun vierailee kotiseudulla, on niin miljoona paikkaa jossa pitäisi käydä ettei aika vain yksinkertaisesti riitä kaikkeen. Tämän viikonlopun käytin kuitenkin suhteellisen tehokkaasti miehen hurvitellessa Joensuussa. Helsingistä ajeltiin vielä yöllä siskon kanssa isän luo lapsuudenkotiin. Lauantaina ehdin käväisemään vielä miehen vanhemmilla ja illaksi viiletin vielä äidille. Äidille pakkasin mukaan vielä maailman parhaan karvakorvankin, ja näin sain vietettyä koirulin kanssa vähän enemmän aikaa.

Karvakaveri

Äidillä herkuteltiin illalla lihafonduen merkeissä.  Tämä ruokalaji voi tuntua ainakin kasvissyöjistä aika brutaalilta, mutta tällaiselle lihan rakastajalle ateria on aika täydellinen. Liha fondue on myös aika tukeva "iltapala", joten sen kanssa lisukkeita ei tarvitse olla ihan hirveästi. Lihaa siis paistetaan ruokailun yhteydessä kuumassa öljyssä ja se nautitaan sitten sipulin, suolakurkun, majoneesin, suolan ja pippurin kera. Tätä herkkua tulee syötyä oikeastaan vain äidillä, koska meillä ei ole fonduepataa ja ehkä suumimmaksi osaksi siksi ettei ruokalaji ole aivan sopinut opiskelijan kukkarolle.

Leppoisaa sunnuntaita ja mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Höpöhöpöjuttuja

Me ollaan yritetty miehen kanssa skarpata ja panostaa vähän terveellisempään ruokaan. Ihan hyvin on sujunut noin niinkuin perus arkiruoan suhteen, mutta herkuista ei olla vielä pystytty luopumaan. Ja täytyy kyllä tunnustaa että tämä täti tarvitsi vielä maanantaina mäkkisafkaa selvitäkseen viikonlopusta, mutta hei nämä on näitä. Smoothieta ollaan kyllä parisen kertaa värkätty aamu- tai välipalaksi erinäisistä hedelmistä ja vihanneksista. Turun tori on siitä kiva paikka että sieltä saa ympäri vuoden hedelmiä tosi halvalla. Ei suomalaisia, mutta sopivan hintaisia ainakin opiskelijan kukkarolle. Smoothiet on kivoja kun niissä tulee syötyä paljon vitamiineja ja ne valmistuu niin nopeasti. Tälläisille hätähousuille myös ihan kiva bonus on se että sekaan voi heittää melkein mitä vain ja valmista syntyy nopeasti.

Tein pari viikkoa sitten taas granolaakin pari purkillista. Sitäkin kannattaa ehdottomasti kokeilla. Vaikka kaupan myslitkin ovat hyviä niin tässäpä tietää ainakin mitä suuhunsa pistää kun sen itse tekee. Heitin tälläkertaa sekaan vielä kuivattuja karpaloita ja paahdettua pellavansiemenrouhetta perus ainesten lisäksi. Tällä kertaa en myöskään laittanut sekaan ollenkaan siirappia tai vaniljasokeria, vaan makeutin granolaa pelkällä hunajalla.

Lapsuuden kodin essu nro.1

Tää meidän "terveellisempi ruokavalio" ei todellakaan noudattele mitään näitä uusimpia ruokavaliovillityksiä. Musta on tosi hassua kun ihmiset, jotka eivät urheile tavoitteellisesti tai pyri saamaan suurta lihasmassaa syö jatkuvalla syötöllä älyttömiä määriä proteiinia? Joo, kyllähän hiilareista voisi nipistää mutta kuka tarvitsee joka päivä proteiinipatukoita ja rahkaa aamupalaksi?

Toinen musta ihan käsittämätön humputus on nyt tämä raakaruokajuttu. Mehän kaikki syödään raakaruokaa ihan varmasti myös normaalin, kypsennetyn, ruoan lisänä. Hedelmiä, salaatteja, ja vihanneksia. En sano että kaikki siis pitäisi kypsentää ja olen ehdottomasti samaa mieltä siitä, että esimerkiksi vitamiineja on enemmän kypsentämättömissä vihanneksissa enemmän. Mutta sitten kun aletaan tekemään esimerkiksi "raakaruokapipareita" tulee mulle stoppi. Ööö raa'at piparit on --------- TAIKINAA??
Sori vaan, mutta ne ei ole pipareita.

En muutenkaan ymmärrä sen suurempia hurahduksia ja villityksiä asiaan jos toiseen. Itse olen epämääräisen tasapainon kannattaja etenkin näissä syömispuuhissa, koska mitä nautintoa enää syömisestäkään saa jos jokaista suupalaa pitää miettiä ja vahtia? Ja sitten kun leivotaan niin leivotaan. Käytetään ennemmin aitoja raaka-aineita, voita ja sokeria. Harvemmin kukaan kuitenkaan (no joskus, mutta siis harvemmin) syö koko kakkua, joten onko se satunnainen herkuttelu nyt sitten niin pahaksi?

Ihan höpöhöpöhommia sanon minä.

Pikkuiset omppupiirakat

Viime viikolla vähän pehmenneet omenat päätyivät piirakaksi. Tosiaan omenia oli kipossa vanhenemassa huimat kaksi kappaletta, mutta ne olivat enemmänkin kuin tarpeeksi, kun meitä tässä taloudessa elelee vain kaksi. Leipominen on niin kivaa, mutta herkut alkaa herkästi näkyä mahassakin (ei miehen mutta mun, tosi reilua taas)  kun reseptien annoskoot on usein niin suuria. Tästä syystä on siis ihan hyvä tehdä piirakoita näihin pieniin tartalettivuokiin, niin ei tule ahmittua kokonaista omenapiirakkaa välttämättä.

Pohjana piirakoissa toimi ihan perinteinen murotaikina (itse tein tästä ohjeesta puolikkaan taikinan):

4dl jauhoja
4rkl sokeria
125g voita
0,5dl kylmää vettä

Nypi rasva, sokeri ja jauhot murumaiseksi seokseksi ja lisää lopuksi kylmä vesi. Sekoita tasaiseksi ja laita jääkaappiin ainakin 30minuutiksi. Kaulitse sitten taikina ja painele vuokiin. Voit tehdä ylijäävästä taikinasta vielä ristikot piirakoiden päälle.

Pilko omput viipaleiksi ja mausta kulhossa jossa on n.0,5dl vaahterasiirappia, 1tl kanelia, 1tl vaniljasokeria ja 0,5tl muskottipähkinää. Voit käyttää omenat nopeasti myös paistinpannulla, mikäli haluat omenoista oikein pehmeitä piirakoissa. Lado omenat piirakkavuokiin pohjien päälle ja asettele sitten taikina ristikot omenoiden päälle. Paista 200 asteisessa uunissa n.15 min tai kunnes taikina näyttää kypsältä ja omenat pehmenneiltä. Tarjoile vanilja jäätelon kanssa hieman lämpiminä.

Kana-pekoni pasta

Noniin. Joskohan mä pikkuhiljaa voisin alkaa ryhdistäytymään tämän blogin päivittämisen suhteen. Vaikka blogi on elänyt hiljaiseloa jo hyvän tovin, on meillä kuitenkin tänäkin aikana syöty ja leivottu ja jonkin verran olen myös muistanut sapuskoja kuvailla.

Ruokabloggarin tai ainakin minun suurimpia ongelmia on näitä ruokapostauksia tehdessä tuo ruokien kuvaaminen. Tai eihän se kuvaaminen sinänsä, mutta se että vaikka jokin ruoka maistuisi tosi hyvälle ja haluaisin reseptin täällä blogin puolella muillekin jakaa, en välttämättä saa otettua safkasta mitenkään julkaisukelpoista kuvaa. Joitain mössöjä ei voi vaan laittaa lautaselle mitenkään fiksusti vaan ne näyttää aina enemmän tai vähemmän epämääräiseltä.

Okei, täytyy myöntää että viime aikoina ollaan myös syöty aika epämääräisiä ruokia, mikä on yksi syy myös tähän pitkään blogihiljaisuuteen. Pistän nämä epämääräisyydet tämän meidän "hetkellisen" epäsäännöllisen elämän piikkiin.

Kuitenkin, kanan ja pekonin yhdistelmä on yleensä aika herkullinen. Tälläinen perus kana-pekoni pasta syntyy myös aika nopeasti. Paistoin aluksi pekonit rapeiksi ja silppusin ne pieneksi rouheeksi. Pekoni pannulla (rasvaa ei tarvitse pekonin rasvan lisäksi) paistoin myös kanafileet ja maustoin ne ihan perinteisesti suolalla ja pippurilla. Toisessa kattilassa kuullotin sipulit öljyssä, ja lisäsin joukkoon kermaa ja yrttejä. Lopuksi vaan pasta, kastike ja kana + pekonirouhe lautaselle ja ääntä kohti. Hyvää oli!

Blogihiljaisuuden (teko)syyt

Voi tätä blogi parkaa. Se on jäänyt ihan liian vähälle huomiolle viime viikkoina kun on ollut muka niin paljon kaikkea muutakin kivaa tekemistä. Jonkin verran on tullut leivottuakin, joten jonossa on muutamia päivityksiä kyllä odottamassa.

Tällä viikolla vietettiin sekä minun että miehen synttäreitä, ja kaikki synttärihulinat + samalle viikolle osunut Pikkulaskiainen verotti kyllä tämän bloggaajan aikaa aika reippaasti. Synttärit sujui kuitenkin mukavasti, sain oikean herkkuaamupalan (vaikka heräsinkin palovaroittimen viehättävään ääneen ;) ja pääsin vielä polskuttelemaan Turun Caribialle. Illalla vielä vedettiin reippaat laskiaispullaöverit.

Tosiaan Turussa järjestetään joka vuosi mahtipontinen opiskelijoiden laskiaistapahtuma, nyt siis viime torstaina. Hauska tapahtuma ja mahtava meininki mutta kyllä se aina oman aikansa vie, siis itse tapahtuma ja etenkin siitä toipuminen. Postauksen kuvitukset on kyseisistä kekkereistä.